Seuraava aamu oli pilvinen, mutta rannassa ei tuulta tuntunut olevan. Yleinen käsitys oli kuitenkin, että ulkona keliä riittää ja oikeassa olivat. Lähdön hetkellä tuuli voimistui ja koko porukka lähti spinnujen kanssa revittelemään rata-alueelle ajelevan kölivene -fleetin läpi. Tänään rata oli päinvastainen ts. lähdimme länteen LYS-veneiden läntistä reittiä kohti Russarön pohjoista kärkeä. Moby Dick otti tuulen puolelta hyvän lähdön, nosti ensimmäisenä spinnun ja karkasi matkaan. Me jäimme toiseen riviin ja arvoimme hetken spinnun nostoa ja sähläsimme skuuttien kanssa. Tämä kostautui ja jäimme jo lähdössä todella pahasti ja ero vaan kasvoi kun kokeneemmat porukat pistelivät lenssillä menemään urku auki. Me tulimme perästä hieman ujostellen, mutta silti omasta näkökulmasta sumeaa kyytiä – nopeus tasaisest yli 15 kn ja huiput ties missä. Tässä vaiheessa homma oli vielä hyvin näpeissä – joskin pieni varovaisuus leimasi menoa.
Jiipattuamme länteen kohti Russarön pohjoiskärkeä ja purjehdus muuttui yllättäen haasteelliseksi. Tiukat puuskat ja terävä aalto aiheuttivat keulan poraamista aaltoon tasaisessa tahdissa. Kokemuksen puutteen takia ujostelimme leikkausten kanssa. Sen sijaan, että Samuel olisi noussut trapetsille takakulmaan, istuimme molemmat trampalla ja ajoimme alas – tämä aiheutti entistä pahempia sukelluksia ja saimme kerran keulan poraamaan etupalkkiin asti veden alle. Villiä! Vauhdeista ei tässä vaiheessa ollut mitään hajua – 17-18kn vilkkui mittarissa usein, mutta parhaiden kyytien aikana ei tullut mittaria katseltua – sen sijaan huomion kiinnitti muu joukko edessä, joka jatkoi kääntömerkiltä edelleen länteen vaikka seuraava legi lähti lähes pohjoiseen Russarön länsipuolista väylää. Me jiippasimme ja ihmettelimme olimmeko lukeneet karttaa väärin – epätietoisuus iski ja laskimme spinnunkin ja pohdimme pitäisikö meidän palata ja seurata muita. Jatkoimme kuitenkin kohti seuraavaa kääntömerkkiä ja ihmettelimme muiden menoa selvästi lännessä meistä. Aloimme tulla siihen tulokseen, että me olemme oikeassa ja koko muu fleetti veti turhaa maisemareittiä kivien keskellä lännessä!
Tulimme Russarön eteläpuolella olevalle merkille johdossa, koska olimme ajaneet ainakin pari mailia lyhyemmän lenkin ja käännyimme lähes yhden halssin vinolle kryssille kohti Hanko 1:stä. Aallot olivat kasvaneet ulompana jo reippaiksi ja kryssi oli todella mahtavaa menoa. Vauhdit olivat 10-11kn aina kun vauhdin sai töppäysten jälkeen kerättyä takaisin. Pohdimme miten venettä pitäisi kyseisessä aallossa ajaa. Päädyimme siihen, että paino sai olla aika keulassa, puntti yhdessä ja runko reilusti ilmassa. Tällöin nyökkiminen ja aallon paukutus luun runkoon väheni ja vene kulki mukavasti. Valitettavasti keli ja tuuli saivat Kaissin ujostelemaan sen verran, että kallistusta puuttui jatkuvasti. Samuel kiskoi isosta poweria ja Kaissi ajoi piihin. Oli vaan liikaa ajaa tasaisesti sellaista kallistusta, että kyseisessä aallokossa olisi runko lentänut koko ajan. Lisäksi ongelmat toisen peräsimen kanssa aiheuttivat niin paljon luovikärkkäyttä, että ajoittain vene karkaili tuuleen vaikka haluja olisi ollut ajaa alemmas. Myös fokan levanki pääsi jatkuvasti auki ja vei kaivattua voimaa aaltojen paukuttelulta. Lopullisesti kryssin pasmat menivät sekaisin kun Kaissin paaran puolen trapetsi paukahti ikävästi ja aiheutti sen, että Kaissi livahti kipakasti trapetsilta trampalle ajamaan. Tällä legillä muu jengi ja erityisesti Peten vene poimi meitä rajusti kiinni. Olimme kuitenkin ensimmäisiä Hanko 1:llä. Ja kyseisestä kryssistä jäi ongelmista huolimatta todella hieno maku. Jossain tämän kryssin aikana Samuel totesikin molempien jakaman ajatuksen vilpittömästi ja suoraan sydämmestä: ”On tää Tikru vaan hieno vene!”.
Hanko 1:ltä lähdimme pohjoiseen Tojo ja Big Dick kintereillä. Jälleen vuorossa oli yhden halssin kryssiä ja ajoimme kompassisuuntaa kohti oletettua seuraavaa merkkiä. Gepsiä meillä ei ollut, joten homma oli perinteistä suunnistusta. Tojo ja Big Dick ajoivat alemmas ja hieman lujempaa. Meidän suunnistus osui nappiin ja tulimme suoraan kääntömerkille kun taas Tojo ja Big Dick joutuivat ottamaan vendan. Saimme sen verran eroa, että saimme pidettyä kaulan – nyt jo keventyneessä tuulessa ajetulla lenssillä maaliin.
Toinen päivä oli todella upeaa purjehdusta. Ilmeisesti tuuli oli puuskissa parhaimmillaan noin 10m/s ja aallot ulompana olivat jo reilun metrin korkuisia. Sijoitus siis suunnistuksesta johtuen 1/6.
Shuffle-tiimin ensimminen F18-kisa oli Hangossa. Hangon regattaan osallistui 5 Hobie Tiger -venettä ja yksi Hobie 18 Formula vene. Kisaa käytiin kolmena päivänä torstaista lauantaihin – yksi lähtö kunakin päivänä. Rata oli urheiluveneiden rata ja pituutta sillä oli 17 nm.
Torstaina kisaan ehti vain kolme venekuntaa – osin edellisen päivän rankan siirtopurjehduksen verottamana. Sääli sinänsä, sillä päivä oli aurinkoinen ja tuulta riitti läpi kisan. Tuuli oli kevyen puoleista, arviolta 4 m/s ja meille se sopi erinomaisesti. Pääsimme kisaamiseen makuun pehmeällä laskulla ilman suurempia repimisiä. Startissa jäimme hieman Moby Dickille, joka nykäisi spinnun nopeasti toppiin ja pisti rungon lentämään. Me seurasimme hieman arpoen ja jiippailimme villiä juttua kohti Hangon itäisellä väylällä ollutta pohjoisviittaa, josta lähdimme nostamaan kohti Hanko 1:stä lähes suoraan etelään. Merkillä kurssi nousi sen verran, että ajoimme yhden halssin strekkiä – osan matkaa molemmat trapetsilla. Vesi oli sileää ja vauhtia riitti. Todella hienoa purjehdusta! Olimme kohtalaisen hyvin Moby Dickin kannassa kunnes Samuel jibiä trimmatessaan lipesi rungolta ja samassa hässäkässä trapetsin koukku irtosi ja Kaissi huomasi ajelevansa tiukkaa strekkiä yksin spinnu ylhäällä. Pienen meripelastusoperaation jälkeen matka jatkui – nyt reilun 2 min Moby Dickin perässä – Samuel konkreettisesti märkäpuvussa 🙂
Hanko 1:ltä alkoi kevyttuulinen kryssi kohti Russarön eteläkärjessä ollutta vihreää reimaria. Vauhdit pysyivät viiden – kuuden solmun pinnassa ja runko lensi mukavasti kun pidimme painot keulassa ja mahdollisimman paljon leessä. Tässä vaiheessa saimme hieman poimittua Moby Dickiä ja olimme reimarille tultaessa jo iskuetäisyydella. Kevyt kryssi tuntui sujuvan yllättävän hyvin. Jatkoimme yhden halssin strekkiä Russarön länsipuolista väylää pohjoiseen ja vauhdit pysyivät Moby Dickin kanssa samoissa – kulma oli jo sen verran tiukka, että Samuelin kädet olivat hapoilla spinnun skuuttaamisesta. Hieman liian takana olevasta skuuttipisteestä johtuen spinnu oli suuren osan ajasta alaliesmasta käytännössä suorana ja päästi poweria topista. Mental note: korjaa plokin paikka.
Russarön pohjoispuolella käännyimme koilliseen ja viimeinen lenssi maaliin alkoi. Tässä Moby Dick näytti osaamisensa ja jätätti meitä hyvän matkan – suurimman eron tullessa parin jiipin sisällä. Hämmästyttävää mitä näillä vehkeillä tapahtuu heti kun ote herpaantuu. Maalin Moby Dick tuli selvällä erolla meihin
Kisa kesti ehkä kolmisen tuntia ja oli todella hienoa samppanjapurjehdusta. Loistava alku regatalle. Sijoitus 2/6 – tai oikeastaan 2/3 kun puolet porukasta puuttui lähdöstä.
Kesä on jatkunut kevein kelein. Varustamon väki on yhdessä vesillä olleessaan käytännössä aina päässyt treenaamaan kevyen kelin purjehdusta ja trapetsit ovat toimineet lähinnä koristeina.
Kevyessä kelissä on toki hyvänä puolena se, että tuotakin liisterimenoa tulee treenattua, mutta eilisen max 3kn melomalla alkoi olla jo liian paksua.
Hyvää on lisäksi se, että mitään kamoja ei ole hajonnut ja itseasiassa köydetkin alkavat olla kutakuinkin ojennuksissa. Muutaman gummistritsan virityksen jälkeen trampoliini on riittävän puhdas, jotta ratakisatilanteessa löytyy aina kaikki tarpeellinen. Kauden alun käärmeenpesä olisi todennäköisesti tuottanut paljon hammastenkiristelyä ja jänniä tilanteita merkeillä.
Virittelyn ja opettelun tuloksia päästään sitten testaamaan viikon päästä Hangossa. Veneen siirto on vielä auki, mutta tällä hetkellä näyttäisi menevän trailerihommiksi. Toisaalta parempi sekin kun Helsinki-Hanko -melontaturnaus.
Teinpä tuosta 16.6. ajelustakin videopätkän. Tuuli ei ollut erityisen kova, mutta äkilliset puuskat sekä kylmä ilma ja synkät pilvet vaikuttivat siihen, että jännitettiin taas hiukan liikaa.
Videon laatu on huono. Ensin se on pilkottu Format Factorylla osiin. (Alkuperäinen video oli noin 45 minuutin mittainen). Pilkkomisen yhteydessä siihen on lisätty GPS Action Replaylla tehdyt tekstit. Palaset on taas yhdistetty Free Video Joinerilla. Lopuksi pätkä on siirretty Vimeoon. Lopullinen video on siis dekoodattu ja rekoodattu kolme kertaa. Edellinen, 11.6. ajeluista tehty video on käsitelty vain Format Factorylla ja siirretty Vimeoon. Sen laatu on aavistuksen parempi.
Tuulitieto on lisätty teksteihin tekstieditorilla. Joistain kohdista se puuttuu kokonaan. Tuulen voimakkuus ja suunta on otettu EPS:n rannassa olevasta sääasemasta. Sääasema tallentaa tietoja 5 minuutin välein ja kertoo tuulen keskimääräisen nopeuden lisäksi edellisen 5 minuutin pienimmän ja suurimman nopeuden. Maissa puhaltava tuuli ei ole ihan sama kuin vesillä, joten videossa näkyvään tuulen nopeuteen ja kulmaan ei kannata tuijottaa kovin vakavasti. Olemme myös huomanneet, että tuolla apparenttimopolla ajellessa tosituuli saattaa tulla mistä vain, mutta purjeisiin ja veneen vauhtiin vaikuttava apparenttituuli lähes aina edestä päin.
Osaava katsoja varmaankin näkee videosta, että emme vielä osaa purjehtia Tigerillä. Ajamme monessa paikassa liian ylös vastatuuleen tai liian alas myötätuuleen ja liian löysillä purjeilla, kun rungon nouseminen jännittää niin kovasti. Muutaman kerran jätimme genaakkerin kokonaan nostamatta lenssillä, kun vene kulki trimmaamatta ja pelkillä vastatuulipurjeilla 10 solmua melkein suoraan alamäkeen.
Ehkä jonain kauniina päivänä, kun vesikin on lämpimämpää, uskallamme lähteä hakemaan tikrun kallistuskulman rajaa. Ja ehkä joskus vuosien kuluttua opimme, mihin suuntaan venettä milloinkin kannattaa ajaa. Toivottavasti siihen mennessä löytyy myös työkaluja, joilla saadaan aikaiseksi kunnon videota.