Nonni. Kotona ollaan. Viimeinen päivä meni kuviokelluessa lämpimässä auringonpaisteessa ilman yhtään starttia. Harmi kisaamisen kannalta, mutta toisaalta ehkä onni Katin olkapään kannalta. Sinänsä vaivaan ja reissun pituuteen nähden olisi ollut mukava saada muutama lähtö lisää. Kenties ensi vuonna. (Lisää…)

Eilinen oli sitten toinen päivä ulkona. Homma alkoi standarditavalla l. useiden tuntien odottelulla ja välittömällä välinerikolla. Paaran peräsin ei meinannut jäädä alas. Ajelimme lähtöalueelle toinen lapa pitkällään ja aloitimme korjailun mestoilla. Uhrasimme huulirasvapurkin ja saimme peräsimen toimimaan. (Lisää…)

Uutinen on uutinen vaikka hieman myöhässä. Las Palmasin reissu alkoi siis keskiviikkona sillä, että vaiherikkaan lomalennon jälkeen marssin hotellin kautta rantaan ja aloitin veneen rakentamisen kisakuntoon. Ahneuksissani päätin, että kisakuntoon on sama kuin kaikkien kesällä laiminlöytyjen korjausten tekeminen kahdessa päivässä omin avuin. Nyt kahden kisapäivän jälkeen voin tunnustaa, että saatoin olla hieman optimisti – säätö jatkuu vimmalla vaikka toisena päivänä emme edes päässeet vesille.

Fiilausten lista ja tapahtumien määrä on siinä määrin lukuisa, että säästän teidät suurimmalta osalta. Lyhyesti – vene on nyt todella hienossa kunnossa ja ekan päivän starteissa se kulki juuri niin hyvin vain saattoi toivoa. Pienen fiilauksen jälkeen se olisi taas purjehduskunnossa – juuri sopivasti konttireissua ja talvisäilytystä varten.

Spinnufallin plokin siirto meneillään

Itse kisa tähän mennessä. Eilen siis vesille – suoraan regattaan ilman yhtäkään treeniä. Keli oli kevyestä keskikeliin – pari kertaa kryssillä pääsi molemmat käväsemään trapetsilla – muun ajan Kati nuoralla ja kaissi pönötti trampalla – osan aikaa molemmat pomppulinnassa. Aalto oli kuuleman mukaan pienentynyt viikolla olleesta vaan tuokin riitti oikein hyvin keinuttamaan maalaispoikaa.

Vaikka veneitä ei ollut kun reilut 20 oli meininki starteissa jo aivan jotian muuta. Fiilis starteissa oli todella loistava ja meidän vauhdeillakin pysyi peräkymmenikön kanssa samoissa aivan mainiosti. Ilman välineongelmia olisimme todennäköisesti voineet päästä toisessa lähdössä porukan puoliväliin. Viimeinen lähtö oli suuri pettymys, koska meiltä lipsahti tackline irti ja jouduimme ajelemaan ilman spinnua. No opittiinpahan tarkastamaan solmut köysien päistä 🙂

Tänään homma meni venettä ihmetellessä, rantakärryä korjatessa ja lähtöjä odotellessa. Emme päässeet edes rannasta liikkeelle. Kiitos isopurjeen vaivalloisen noston (ei mene ylös ilman veneen kaatoa) päätin, että fiilisudittelutkin saavat jäädä. Turistipäivä siis.

Okko ja Timo tiimikellunnassa klubin altaalla. Kuva: Kati Koskela.

Huomiseksi luvassa neljä starttia. Sen jälkeen ma ja ti pitäisi saada vielä kolme lähtöä kasaan. 10 lähtöä on järjestäjien toiveena.

Täältä tähän. Ja ei täällä lunta sada.

Nonni. Ylihuomenna lähtö Palmasiin. Etujoukot ovat saapuneet jo tänään perille ja Kaissilla on lähtö keskiviikkona aamulla. Enää tartteisi pakata, pohtia kuntoon veneen vakuutus, etsiä korjauspainot mahdollisesti noin kolmesta viiteen kiloon alipainoisen venekunnan kompensoimiseksi ja rakentaa vanhasta isosta 10:1 skuutti, notta Katikin jaksaa kiskoa isoa koko regatan ajan. Näiden pikku muodollisuuksien jälkeen voikin hyvällä säkällä lähteä kasaamaan venettä.

Alustavien ennusteiden mukaan kisan alusta on tulossa reipas. Tämän hetken oletus on, että lauantaina ja sunnuntaina on sitten 10+ m/s tuulta luvassa. Onneksi lämpötilan pitäisi olla miellyttävissä uintilukemissa.

Ohessa linkki relevanteille sääsivuille:

http://www.windfinder.com/forecast/las_palmas_este

http://www.windguru.net/int/index.php?sc=238

Dani vei Kaissin ja Katin isänpäivänajelulle juuri hetki sitten ostamallaan Nacra Infusion -veneellä. Ajatuksena oli kellottaa purjehdusaikaa vielä ennen Las Palmasin kisaa – kun Katille tuota ei ollut vielä päässyt kertymään kahta treeniä enempää ja huhujen mukaan treenauksesta olisi hyötyä ennen kisoja. Valitettavasti tälläkin kertaa keli oli todella kevyt ja Kati ei ole vieläkään päässyt testaamaan reippaan kelin menoa forkkiksessa – asia, joka korjaantuu Las Palmasissa 🙂

Rantaan saapuessani en osannut aavistaa, että vene ei olisikaan Hobie Tiger. Tiesin Danin ostaneen uuden veneen ja jotenkin kuvittelin veneen olevan Tikru. Yllätys oli suuri kun rannassa odotti pristiinissä kunnossa oleva race ready Nacra Infusion! Tämä oli eka kerta kun näin mokoman livenä ja ensivaikutelma oli positiivinen.  Infusion on hyvä osoitus siitä miten saman boksisäännön alle voi suunnitella aivan erilaisen veneen kun suunnittelun aikaisen valtavirran veneet ovat olleet.

Luonnollisesti Nacra edustaa uudemman sukupolven ajatuksia F18 -säännöstä ja muutkin uudemmat veneet (ml. Capricorn, uusi AHPC F18, Explorer sekä Wildcat) kaikki ovat enemmän Infusionin kuin Tigerin kaltaisia. Infusionin rungot ovat todella suuret palkkien välissä ja keulasta, siipimasto on aivan erilainen profiililtaan ja rikaus on toteutettu monin osin fiksummin kuin Tiikerissa (mm. maston kiertoa voi säätää laidalta ja tackline oli niin fiksusti rikattu että rakennelma on lähes pakko kopioida omaan veneeseen).

Itse testi oli aika lyhyt ja keli kevyttä, mutta erojakin oli. Pinnatuntuma oli todella kevyt ja herkkä. Vene tuntui jäykältä ja rauhalliselta. Yleinen fiilis oli, että vene oli todella hyvin mietitty (outhaulia lukuunottamatta!) ja se oli todella herkkä ja jäykkä. Aivan erinomainen kokemus. Kyseisessä paatissa on ehdottomasti aineista Tikrun seuraajaksi. Vielä kun joku antaisi tyypittää Wildcat -venettä.