Taalintehtaan Urheiluveneliiton ratakisoihin osallistui tänä vuonna harmittavasti vain kolme E-Scow -venettä. Scowien lippua pitivät yllä saariston rattopojat, Loiskiksen porukka sekä me. Shuffle sai reissuun kansaan koko porukan l. Samuel pääsi myös kisaamisen makuun. Lauantaiksi oli luvattu reipasta keliä eikä Vicken kipparikokouksessa antama ennuste juurikaan siitä poikennut; 6-8 m/s aamupäivästä ja iltapäiväksi 10-12 m/s puuskissa. Shufflen säädöt neljällä oli normaali keulaharuksen mitta ja päävanteissa noin 800 lbs. Alavantit olivat tässä kisassa hakusessa ja paaran kryssi sujuikin hieman paremmin kuin styyran. Tosin aikaa ei jäänyt selvittää kumpi puoli oli kireämmällä.

Ulos lähtiessämme keli oli vielä aurinkoinen ja erehdytti meidät pukeutumaan turhan kevyesti keliin. Kaikilla oli juuri sen verran päällä, että varsinaiset lähdöt menivät kärvistellen, mutta lähtöjen välinen odottelu oli yhtä tuskaa. Tulipahan tuostakin opittua jotain. Lisävaatetta aina mukaan.

Itse kisat olivat aika säyseät, koska käytännössä ajoimme Hang Tenin kanssa kahden. Loiskiksen porukka oli urheasti mukana ekan startin kolmella kaverilla, mutta päivän keliin se oli auttamatta liian vähän ja vauhdista uupui kryssillä turhan paljon. Me ajoimme kolme starttia ja lähdimme saunaan lämmittelemään. Kaikissa starteissa oli suurin piirtein sama kaava. Otimme varovaiset lähdöt, mutta Hang Ten vieläkin varovaisemmat. Meidän kryssivauhti oli hieman parempi ja lenssillä annoimme takaisin, koska luikimme osan alamäistä ilman spinnua (suurimman osan itseasiassa). Kisa toimi lähinnä reippaan kelin treeninä ja siinä se toimi erittäin hyvin 🙂 Tosin kylmyyden takia oikein analyyttistä säätämistä ja viritteyä ei tapahtunut vaan luikimme alun säädöillä kisan läpi.

Kiitokset jälleen kerran Vickelle erinomaisista radoista ja sveitsiläisen kellon tarkkuudella toimineista järjestelyistä. Tällaisissa kisoissa on ilo purjehtia. Tosin sille Taalintehtaan slipille pitäisi tehdä jotain…

Shufflelle on tilattu Melgesiltä konversiopaketti, jonka avulla veneeseen pitäisi saada asymmetrinen spinaakkeri. Ensimmäisiä osia on jo saapunut Suomeen. Kunhan loputkin tavarat pääsevät perille ja varustamolta löytyy aikaa, ruvetaan venettä värkkäämään uuteen uskoon.

Projektia dokumentoidaan tällä palstalla.

Shufflen tiimi lähti hattu kourassa kauden ekaan kisaan. Treenit olivat jääneet vähiin (tasan yksi pikainen pyrähdys Nuottaniemessä) ja matkassa oli vain kolmen porukka Samuelin keskittyessä ansaittuun isyyslomaan. Kuskasimme Aten kanssa veeneen Naantaliin perjantaina iltasella ja laitoimme rikin pystyyn puolen yön maissa taskulampun valossa. Koska emme turisteina löytäneet pelipaikkoja emmekä Naantalin isäntiä, päätimme siirtyä majoitukseen yöpuulle.

Seuraavana aamuna menimme aamupalan perään rantaan laittamaan veneen kuntoon. Päätimme pitää perustrimmin (600lbs päävanteissa, löysät alavantit ja 33’10 rake) ja katsoa ulkona miltä keli näyttää. Heikkikin saapui rantaan edellisen illan ja automatkan ryydyttämänä. Aurinko paistoi, mutta kylmän veden takia päätimme pitää kuivapuvut päällä – paitsi Atte, joka kylmäpäisesti lähti shortseissa ja t-paidassa ulos.

Keli osoittautui meille täydelliseksi. Vaikka startit ja manööverit olivatkin hukassa, kolmen porukalla (240kg) olimme nopeita kevyessä kelissä. Muilla porukoilla yksi tai kaksi kyykki kryssillä sitloodassa, mutta meillä kaikki haikkasivat ja osan aikaa kaikki latistukset olivat pelissä. Toiseen ja kolmanteen lähtöön pistimme vantteihin hieman lisää (arviolta vanttipaine 650lbs)  Hyödyimme keveydestä kryssillä ja erityisesti lenssillä. Otimme kaikista ensimmäisen päivän lähdöistä paukun vaikka ensimmäisen lähdön kryssi menikin aivan penkin alle.

Toisena päivänä tuuli nousi ja kiristimme vantteja jokusen kierroksen (850lbs). Keli oli kevyelle kolmen porukalle jo aika työläs ja ruosteinen talvivire näkyi siinä, että puuskat eivät siirtyneet vauhdiksi vaan lähinnä vaappumiseksi. Lisää treeniä ajajalle – kiitos 🙂 Eka startti oli katastrofi – rata oli hieman vino ja tarkoitti spinnun nostoa jo ylämerkillä, jiippiä levittäjällä ja yhden halssin lenssiä alamerkille. Myöhästyimme nostosta ja jouduimme nostamaan spinnun väärältä puolelta. Lisäksi jonossa ajelu (lähes yhden halssin kryssi ja yhden halssin lenssi) ei tehnyt ohittelua helpoksi. Kaiken kohelluksen jälkeen päädyimme neljänneksi. Kaksi seuraavaa lähtöä meni hieman paremmin joskin niissäkin manööverit olivat hukassa ja erityisesti alamerkit menivät aivan kohellukseksi. Päivän saldona sijat 4 – 1 -2 ja kokonaisregatan voitto.

Kisan perään saimme veneen pikaisesti pakettiin ja roudasimme sen odottelemaan Taalintehtaalle. Olimme lopulta kotosalla sunnuntaina yhdentoista jälkeen. Pitkä reissu,mutta kaiken vaivannäön arvoinen. Vielä kun saisi muutkin Scowi -porukat uskomaan sen…

Summa summarum. Treeniä siis tarvitaan – niin Shufflen kun muunkin fleetin osalta. Edelleen toivoisin, että porukat innostuisivat jenkkilän valmentajan tuomisesta Suomeen yhdeksi pitkäksi viikonlopuksi. Tällainen treenipaketti olisi loistava ja nostaisi varmasti kaikkien taitotasoa. Samalla voisi käydä läpi veneiden säätöjä ja parannusehdotuksia…

Ensi viikonloppuna jatketaan Taalintehtaalla. Samuel lupautui debytoimaan lauantain ratakisoissa, joten toivotaan kivaa keskituulta ja suoria ratoja 🙂

Vene on tuotu EPS:n rantaan Nuottaniemeen ja pistelty kasaan. Vene on talvisäilytyksen jäljiltä aavistuksen pölyinen, mutta muuten aivan tiptop. Kävimme Aten kanssa huoltamassa maston ja pistimme sen pystyyn viikko sitten sunnuntaina. Viime lauantaina pääsimme Heikin ja Aten seurassa ulkoilemaan kun riki oli ensin kutakuinkin kohdillaan ja pystyssä. Aloittelimme tänä vuonna uusilla spriidarisäädöillä ts. pistimme spriidarit North Sailsin ohjeiden mukaan max aft -säädölle ts. niin taakse kun ne säätöjen kanssa onnistui. Purjehduksen aikana riki näytti ihan fiksulta – säätöä pitää maistella vielä.

Muuten eka purjehdus oli hapuilua. Koska olimme kolmestaan, olimme hieman alipainoisia. Riki oli perussäädöllä ts. kevyt vs. keskituuli ja tietyissä kohdin tuuli oli turhan puuskittaista, että olisi päässyt rauhassa treenailemaan ajamista ja trimmaamista. Kivaa kuitenkin oli ja pääsimme luikuttelemaan aika mukavia vauhteja sivutuulessa.

Keskusteluja reissun miehistöstä käydään ja toiveet porukan kasaantumisesta ovat vahvat. Meillä on eka kiinnitys hyvään veneeseen – vuoden 2003 Melges E-Scowiin, joka on konvertoitu assykamoihin. Lisäksi meillä on tarjolla vähän käytetty iso + jib, jotka meidän puitteissa vastaavat uusia. Näyttää siis siltä, että FIN-8 tulee olemaan lähtöviivalla suurella todennäköisyydellä! Seuraava taski on jahdata valmentaja parille regattaa edeltävälle päivälle. Rok!