Viime viikonloppuna järjestettiin F18 -luokan vuoden 2009 luokkamestaruuskisat. Kisat saatiin järjestettyä hienoisesta epävarmuudesta huolimatta – kiitos joukon vapaaehtoisia, jotka jaksoivat pistää kasaan aivan erinomaisen tapahtuman. Itseasiassa järjestelyt olivat yhdet parhaista kotimaisia ratakisoja mietittäessä.
Vicke Ruokolahti hoiti kilpailupäällikön tehtävät tyylilleen uskollisesti. Viikonlopun vallitseva sää oli huomioitu ratavalinnoissa (sijainnit, ratojen pituus) loistavasti, lähdöt olivat suoria ja ne tulivat ajallaan eikä turhia odotteluja ollut. Kiitoksia Vicke! Radalla oli maaliveneen lisäksi vielä kaksi ribiä – poijuvene ja turvavene – ja molemmille löytyi käyttöä. Kiitokset Pastorille ja Karrille, että saimme kaluston paikalle. Kaiken muun hyvän lisäksi Samuelin veli Mikael oli paikalla kuvaamassa ja kuvasi aivan loistavia otoksia lauantain lähdöistä.
Shuffle ylämäessä lauantain lähdöissä. Kuva: Mikael Rinnetmäki.
Valitettavasti hienoista puitteista huolimatta itse kisa oli Shuffle-varustamon osalta aika lailla samaa bluesia kun tämän kesän muutkin kisat. Tai tarkemmin sijoitukset olivat. Itse kisaaminen oli mukavaa, opimme taas aika lailla ja rajojakin tuli koeteltua oikein kunnolla. Kisassa oli mukana 8 venettä.
Lähdimme lauantain kisaan EPS:n rannasta Nuottaniemestä. Starttasimme rannasta hieman ennen kymmentä ja purjehdimme rannan kevyissä tuulissa HSK:n edustalle reilun tunnin. Siellä porukka tulikin jo vastaan, joten menimme suoraan radalle vaikka ajatus oli tankata vesipullot ja käydä rannassa jaloittelemassa ennen kisaa. Keli oli 6-9m/s ja keli Melkin eteläpuolen rata-alueella oli aika terävän kuoppainen. Vähäisen treenin ja erityisesti olemattoman aaltokokemuksen takia meiltä meni suurin osa ajasta keliä ihmetellessä emmekä oikein saaneet venettä kulkemaan saati pohtineet taktiikkaa tai veneen asentoa tai säiden muutoksia kisan aikana. Lisäksi fokan levanki petti jälleen ja jouduimme ajelemaan kryssit arviolta 5 astetta muuta porukkaa alemmas. Kaikesta tästä johtuen ajelimme lähinnä porukan perässä tasaisesti muista jääden. Kolmen lähdön jälkeen alkoi energiavarastot olemaan sen verran lopussa, että suuntasimme rantaan ja skippasimme viimeisen lähdön. Sunnuntaiksi oli luvassa kovempaa keliä ja voimille oli vielä tarvetta.
Sunnuntaina aamulla Harmajalla puhalsi seitsemän aikaan 13m/s kun lähdin rantaan päin. Rannassa keli oli paljon miedompi, mutta ajoittain pienet sutarit muistuttivat, että ulompana tuulee. Eli vesille siis vaikka yli kympin tuulet eivät kuulostaneet erityisen houkuttelevilta. Veneitä lähti vesille 5 kpl, joista käytännössä neljä oli kisassa mukana kun Peten ja Jusan veneestä isopurje petti kesken kisan. Juuri ennen ekaa lähtöä tuli ensimmäinen kunnon sutari, joka antoi esimakua päivän kisan menusta. Pienen neuvottelun jälkeen päätimme kisata vaikka homma tuntui puuskissa hieman huteralta 🙂 Ekassa lähdössä tuli juuri ennen starttia kunnon sutari ja muu fleetti ajoi yli. Me saimme fleetin parhaan startin vauhdissa suoraan viivalta ja surkeasta venevauhdista huolimatta olimme vielä jotenkin muun jengin mukana ekalla alamerkillä. Kiitos liian pitkän spinnufallin spinnu livahti leen rungon alle laskussa ja Samuel joutui leen rungolle keulaan pelastusoperaatioon kun kunnon sutari iski. Ison dumppaus ei auttanut mitään vaan tuuli puski veneen keulan kautta kyljelleen ja lähes saman tien turtleksi. Eka lähtö oli ohi. Ekan turtlen nostossa oli mukana molemmat ribit ja puoli fleettiä. Pitkän päkisteln ja pienen hinailun jälkeen vene oli taas pystyssä.
Toiseen lähtöön lähdimme jälleen (meidän mittapuun mukaan) hyvin – joskin muun porukan perästä (kuitenkin per samaan aikaan :). Ekalla kryssillä Niemiset kävivät nurin ja meidän puolenvalinta osui nappiin. Olimme ylämerkillä kisassa mukana. Alamerkillä kuitenkin varovaisuus iski peliin sumeiden sutareiden ja edellisen lähdön mokailujen takia. Lähtö meni rakeiden, vesisateen ja sutareiden säestämänä ja tulimme veskaan turvallisesti nelosena.
Viimeinen lähtö oli edellisen toistoa – tosin lähtö oli tällä kerralla taas erinomainen ja onnistuimme livahtamaan Moby Dickin nenän edestä ja saamaan erinomaisen paikan – joskin startin jälkeisessä kiihdytyksessä jäimme tosi paljon. Lopun radasta ajelimme muun klungan perässä ja tulimme maaliin paikallamme – neljänsinä.
Pois lähdettäessä nousi sitten julmettu myräkkä. Puuskat olivat meidän kokemukselle lähinnä infernaalisia ja saimme HSK:n satamaan mentäessä elämämme kyydin. Ennen ei ole satamaan ajettu runko ilmassa reilu kymppi lasissa kaikki purjeet lepattaen ja siitä siististi laiturin päähän kurvaten ikäänkuin homma olisi koko ajan ollut plakkarissa. Hyvä oli kokeilla sekin. Toivotaan kuitenkin, että oli viimeinen kerta.
Hyvät kisat. Hurjaa menoa ja paljon opittiin. Ensi vuonna uudelleen.