Seuraava aamu oli pilvinen, mutta rannassa ei tuulta tuntunut olevan. Yleinen käsitys oli kuitenkin, että ulkona keliä riittää ja oikeassa olivat. Lähdön hetkellä tuuli voimistui ja koko porukka lähti spinnujen kanssa revittelemään rata-alueelle ajelevan kölivene -fleetin läpi. Tänään rata oli päinvastainen ts. lähdimme länteen LYS-veneiden läntistä reittiä kohti Russarön pohjoista kärkeä. Moby Dick otti tuulen puolelta hyvän lähdön, nosti ensimmäisenä spinnun ja karkasi matkaan. Me jäimme toiseen riviin ja arvoimme hetken spinnun nostoa ja sähläsimme skuuttien kanssa. Tämä kostautui ja jäimme jo lähdössä todella pahasti ja ero vaan kasvoi kun kokeneemmat porukat pistelivät lenssillä menemään urku auki. Me tulimme perästä hieman ujostellen, mutta silti omasta näkökulmasta sumeaa kyytiä – nopeus tasaisest yli 15 kn ja huiput ties missä. Tässä vaiheessa homma oli vielä hyvin näpeissä – joskin pieni varovaisuus leimasi menoa.
Jiipattuamme länteen kohti Russarön pohjoiskärkeä ja purjehdus muuttui yllättäen haasteelliseksi. Tiukat puuskat ja terävä aalto aiheuttivat keulan poraamista aaltoon tasaisessa tahdissa. Kokemuksen puutteen takia ujostelimme leikkausten kanssa. Sen sijaan, että Samuel olisi noussut trapetsille takakulmaan, istuimme molemmat trampalla ja ajoimme alas – tämä aiheutti entistä pahempia sukelluksia ja saimme kerran keulan poraamaan etupalkkiin asti veden alle. Villiä! Vauhdeista ei tässä vaiheessa ollut mitään hajua – 17-18kn vilkkui mittarissa usein, mutta parhaiden kyytien aikana ei tullut mittaria katseltua – sen sijaan huomion kiinnitti muu joukko edessä, joka jatkoi kääntömerkiltä edelleen länteen vaikka seuraava legi lähti lähes pohjoiseen Russarön länsipuolista väylää. Me jiippasimme ja ihmettelimme olimmeko lukeneet karttaa väärin – epätietoisuus iski ja laskimme spinnunkin ja pohdimme pitäisikö meidän palata ja seurata muita. Jatkoimme kuitenkin kohti seuraavaa kääntömerkkiä ja ihmettelimme muiden menoa selvästi lännessä meistä. Aloimme tulla siihen tulokseen, että me olemme oikeassa ja koko muu fleetti veti turhaa maisemareittiä kivien keskellä lännessä!
Tulimme Russarön eteläpuolella olevalle merkille johdossa, koska olimme ajaneet ainakin pari mailia lyhyemmän lenkin ja käännyimme lähes yhden halssin vinolle kryssille kohti Hanko 1:stä. Aallot olivat kasvaneet ulompana jo reippaiksi ja kryssi oli todella mahtavaa menoa. Vauhdit olivat 10-11kn aina kun vauhdin sai töppäysten jälkeen kerättyä takaisin. Pohdimme miten venettä pitäisi kyseisessä aallossa ajaa. Päädyimme siihen, että paino sai olla aika keulassa, puntti yhdessä ja runko reilusti ilmassa. Tällöin nyökkiminen ja aallon paukutus luun runkoon väheni ja vene kulki mukavasti. Valitettavasti keli ja tuuli saivat Kaissin ujostelemaan sen verran, että kallistusta puuttui jatkuvasti. Samuel kiskoi isosta poweria ja Kaissi ajoi piihin. Oli vaan liikaa ajaa tasaisesti sellaista kallistusta, että kyseisessä aallokossa olisi runko lentänut koko ajan. Lisäksi ongelmat toisen peräsimen kanssa aiheuttivat niin paljon luovikärkkäyttä, että ajoittain vene karkaili tuuleen vaikka haluja olisi ollut ajaa alemmas. Myös fokan levanki pääsi jatkuvasti auki ja vei kaivattua voimaa aaltojen paukuttelulta. Lopullisesti kryssin pasmat menivät sekaisin kun Kaissin paaran puolen trapetsi paukahti ikävästi ja aiheutti sen, että Kaissi livahti kipakasti trapetsilta trampalle ajamaan. Tällä legillä muu jengi ja erityisesti Peten vene poimi meitä rajusti kiinni. Olimme kuitenkin ensimmäisiä Hanko 1:llä. Ja kyseisestä kryssistä jäi ongelmista huolimatta todella hieno maku. Jossain tämän kryssin aikana Samuel totesikin molempien jakaman ajatuksen vilpittömästi ja suoraan sydämmestä: ”On tää Tikru vaan hieno vene!”.
Hanko 1:ltä lähdimme pohjoiseen Tojo ja Big Dick kintereillä. Jälleen vuorossa oli yhden halssin kryssiä ja ajoimme kompassisuuntaa kohti oletettua seuraavaa merkkiä. Gepsiä meillä ei ollut, joten homma oli perinteistä suunnistusta. Tojo ja Big Dick ajoivat alemmas ja hieman lujempaa. Meidän suunnistus osui nappiin ja tulimme suoraan kääntömerkille kun taas Tojo ja Big Dick joutuivat ottamaan vendan. Saimme sen verran eroa, että saimme pidettyä kaulan – nyt jo keventyneessä tuulessa ajetulla lenssillä maaliin.
Toinen päivä oli todella upeaa purjehdusta. Ilmeisesti tuuli oli puuskissa parhaimmillaan noin 10m/s ja aallot ulompana olivat jo reilun metrin korkuisia. Sijoitus siis suunnistuksesta johtuen 1/6.