Taalintehtaan Urheiluveneliiton ratakisoihin osallistui tänä vuonna harmittavasti vain kolme E-Scow -venettä. Scowien lippua pitivät yllä saariston rattopojat, Loiskiksen porukka sekä me. Shuffle sai reissuun kansaan koko porukan l. Samuel pääsi myös kisaamisen makuun. Lauantaiksi oli luvattu reipasta keliä eikä Vicken kipparikokouksessa antama ennuste juurikaan siitä poikennut; 6-8 m/s aamupäivästä ja iltapäiväksi 10-12 m/s puuskissa. Shufflen säädöt neljällä oli normaali keulaharuksen mitta ja päävanteissa noin 800 lbs. Alavantit olivat tässä kisassa hakusessa ja paaran kryssi sujuikin hieman paremmin kuin styyran. Tosin aikaa ei jäänyt selvittää kumpi puoli oli kireämmällä.
Ulos lähtiessämme keli oli vielä aurinkoinen ja erehdytti meidät pukeutumaan turhan kevyesti keliin. Kaikilla oli juuri sen verran päällä, että varsinaiset lähdöt menivät kärvistellen, mutta lähtöjen välinen odottelu oli yhtä tuskaa. Tulipahan tuostakin opittua jotain. Lisävaatetta aina mukaan.
Itse kisat olivat aika säyseät, koska käytännössä ajoimme Hang Tenin kanssa kahden. Loiskiksen porukka oli urheasti mukana ekan startin kolmella kaverilla, mutta päivän keliin se oli auttamatta liian vähän ja vauhdista uupui kryssillä turhan paljon. Me ajoimme kolme starttia ja lähdimme saunaan lämmittelemään. Kaikissa starteissa oli suurin piirtein sama kaava. Otimme varovaiset lähdöt, mutta Hang Ten vieläkin varovaisemmat. Meidän kryssivauhti oli hieman parempi ja lenssillä annoimme takaisin, koska luikimme osan alamäistä ilman spinnua (suurimman osan itseasiassa). Kisa toimi lähinnä reippaan kelin treeninä ja siinä se toimi erittäin hyvin 🙂 Tosin kylmyyden takia oikein analyyttistä säätämistä ja viritteyä ei tapahtunut vaan luikimme alun säädöillä kisan läpi.
Kiitokset jälleen kerran Vickelle erinomaisista radoista ja sveitsiläisen kellon tarkkuudella toimineista järjestelyistä. Tällaisissa kisoissa on ilo purjehtia. Tosin sille Taalintehtaan slipille pitäisi tehdä jotain…