Riisuttiin veneestä ylä- ja alagaija, kun päätimme, että symmetrisellä spinnulla ei enää ajeta.

Ehdimme väsätä venettä jonkin verran kuntoon ja ehdimme ensimmäiseen starttiin. Emme saaneet venettä kulkemaan ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi jiippi meni kauheaksi säätämiseksi ja Loiskis pääsi ohi. Olimme maalissa toinen.

Toisen lähdön ensimmäisellä ylämerkillä pysäytimme veneen sivutuuleen, ja mukava puuska puhalsi meidät nurin. Vene täyttyi vedestä toisen takakellukkeen lähdettyä paikaltaan. Saimme veneen pystyyn pitkän taistelun päätteeksi, ja moottorivene hinasi meidät rantaan. Tyhjensimme venettä trailerin avulla ja lähdimme takaisin radalle. Myös Wilmanstraada kaatui kakkoslähdössä eikä ilmeisesti ehtinyt maaliin puolen tunnin sisällä voittajasta.

Ehdimme parahiksi kolmanteen starttiin. Kun laskimme genaakkerin ensimmäisen kierroksen jälkeen, huomasimme sen revenneen pahasti. Ajoimme kaksi muuta alamäkeä vain isolla ja fokalla, mutta olimme silti lähdössä kolmansia.

Neljännessä lähdössä olimme ensimmäisellä ylämerkillä viimeisinä, ja ilman genaakkeria muiden ohittaminen tuntui aika kaukaa haetulta idealta. Jatkoimme kuitenkin kisaa, ja seuraavan kerran ylämerkille tultaessa olimme ihan kärkikahinoissa. (Olisimme olleet ensimmäisiä, jos Kaissi ei olisi pudonnut veneestä. Tuli kyllä pian takaisin veneeseen ison skuuttia pitkin.) Loiskis kaatoi oman veneensä ensimmäisellä lenssillä, ja toiset ajoivat kryssiosuuden huonmmin vetävää laitaa. Emme pärjänneet Wilmanstraadalle ja Piille vauhdissa myötätuuliosuuksilla, mutta saimme pidettyä Loiskiksen (kaukana) takana. Viimeisestäkin lähdöstä siis kolmas sija.

Luulimme kaiken töhöilymme jälkeen olevamme varmasti kisan viimeisiä, mutta niin vain Wilmanstraada oli tuloksissa meidän perässämme yhdellä pisteellä. Siis kauden E Scow -rankingin toisesta osakilpailusta kotiin kolmossija.

Radat applettina.

Shuffle pidempi on Padasjoella rikattuna. Kaissi ja Atte duunasivat veneen karkeasti kasaan. Säätö huomenna aamusella. Muu lössi tulee huomenna (tai siis tänään) aamusella paikalle ja sitten säädetään vene kuntoon. Pitäisi kait jo luopua siitä spinnupuomistakin…

GPS kertoo… Hangon regatan radat applettina.

Ensimmäisen päivän kisa kesti meillä noin 2,5 tuntia. (Kaissi arveli ”kolmisen tuntia”.) Toinen päivä meni alle 2 tunnissa; kolmannessa kului lähes 4 tuntia.

Parhaimmillaan veneen vauhti on ollut toisen päivän lähdössä 19,33 solmua. (Paras 10 sekunnin keskiarvo on 16,62 solmua.) Nämä saa näkyviin painamalla appletin SpeedResults-painiketta. Jos appletin alareunassa valitsee valintaruudun Synchro, näkee kaikkien lähtöjen jäljet samaan aikaan.

Kolmas päivä alkoi puolipilvisenä ja hieman kevyempituulisena kun edellinen päivä. Meillä oli vaikeuksia ehtiä lähtöön ajoissa, ja käytännössä tulimme alueelle noin minuutti ennen paukkua. Vendasimme puolen minuutin kohdalla ja lähdimme linjalle, nostimme spinnun paukun hetkellä ja teimme itseasiassa regatan parhaan lähdön. Lähdön hetkellä tuntui, että perjantain meno jatkuu sittenkin. Perustuuli oli kevyempi, mutta tiukissa puuskissa meno oli jälleen villiä. Suurin osa otti lähdön gasti leen puolella. Ekassa puuskassa me (ja ilmeisesti myös Big Dick) porasimme huolella leen rungon veteen. Selvisimme täpärästi vaikka Kaissi laskeutui persmäkeä tramppaa alas ja Samuel piti kiinni mistä sai. Puuskan jälkeen Samuel kipitti saman tien trapetsille skuuttaamaan spinnua. Big Dick sen sijaan dyykkasi keulan kautta ympäri ja jäi keräilemään kamoja lähtöviivalle.

Jäimme jälleen kerran alussa kärkikaksikosta (Moby Dick ja Tojo) kun pujottelimme rata-alueelle matkaavia köliveneitä. Matka Russarön pohjoiselle kääntömerkille meni debatoidessa siitä mikä olisi paras tapaa pitää vauhti yllä kokoajan kevenevällä lenssillä. Vaikka tuntui, että ajamme lähes poikittain rataa, ilmeisesti meillä siltikin oli hieman liian vähän leikkausta – nämä apparenttivehkeet vaativat kevyessä aivan uskomatonta leikkausta optimi-VMG:n saavuttamiseksi.

Tällä kertaa kärkikaksikko ei missannut kääntömerkkiä vaan menivät menojaan Russarön länsipuolella kohti eteläkärkeä. Ajoimme Kristianin kanssa kisaa lenssaten perässä ja ihmettelimme miten kärjen vauhti oli niin rajusti parempi. Myös Big Dick oli saanut veneen pystyyn ja jahtasi meitä perässä. Kiitos kapeahkon väylän ja GPS:n puutteen, ajelimme hieman sokkona väylää etelään ja keskivaiheella huomasimme hieman pinnan alla olleen kiven noin 20m meistä eteenpäin suoraan kurssilla. Paniikkisleppauksen jälkeen päätimme kaventaa lenssin leveyttä edelleen ja jiippailimme kohti etelää ja kääntömerkkiä – edelleen aika lailla ilman hajuakaan siitä miten kevyttä lenssiä tulisi ajaa.

Tuuli tyyntyi lähes olemattomiin kääntömerkillä ja lähdimme kryssimään kohti peräperää Kaatu ’S ailing Teamin kanssa kohti Hanko 1:stä. Kevyt kryssi oli tuskallista ja välillä vauhdit putosivat lähes nolliin. Reilun puolen tunnin kellumisen jälkeen tuuli alkoi hiljaa viritä ja shiftata etelään. Big Dick oli ajanut hieman lujempaa, mutta reilusti alemmas. Kun tuuli heräsi päätimme yrittää spinnulla ajoa. Eka yritys kuivui tuulen mukana, mutta muut venekunnat seurasivat esimerkkiä ja Eppu yllättäen hieman pohjoisessa ajoi spinnulla lähes samaan suuntaan, mutta eri halssilla! Toinen yritys onnistui ja saimme spinnun vetämään ja apparenttimopon yskien käyntiin. Vauhdit olivat taas siedettäviä. Tojo ja Moby Dick olivat myös jääneet pläkään kauemmas merelle ja saimme käytännössä uusintastartin kun uusi tuuli heräsi ensin lännessä. Tojo oli käytännössä tavoittamattomissa, mutta tulimme Big Dickin, Moby Dickin ja Kaatu ’S ailing Teamin kanssa hyvin tiukassa pakassa Hanko 1:lle, josta aloi yhden halssin strekki viriävässä tuulessa kohti pohjoista.

Tässä vaiheessa olimme kolmansia Big Dickin perässä Tojon karattua jo kauas horisonttiin. Otimme kurssin suoraan kääntömerkille kun Dickit ajoivat tiukempaa kurssia ja hieman merkistä ohi luoteeseen. Big Dick jätti strekillä meitä reilusti, mutta Moby Dick tuntui pysyvän takana. Olimme kiinni kolmannessa sijassa kun tuuli edelleen koveni ja ja pisti tiukkoja puuskia sekaan shiftaten samalla päin niin, että lopuksi emme enää uskaltaneet ajaa reitiltä liikaa itään vaan laskimme spinnun ja lähdimme ajopurjein kohti merkkiä. Ylemmäs ajaneet Dickit pystyivät jatkamaan pidempään. Big Dick karkasi meiltä teille tietämättömille, ja Moby Dick kuittasi meidät spinnulla yläkautta. Kristian oli tiukasti perässä, mutta ei päässyt ohittamaan vaan otti spinnun samoihin aikoihin alas.

Kääntömerkillä olimme vajaan kaapelinmitan perässä Moby Dickiä, Kaatu ’S ailing heti perässä ja aloimme kryssiä hieman kasvavassa tuulessa kohti maalia Hankoon matkaavien veneiden keskellä. Taisimme aiheuttaa harmaita hiuksia Swan -vanhukselle, joka yritti arpoa kurssia kapealla väylällä kisaa kryssivän kolmen forkkiksen seassa. Hatunnosto kipparille, hän piti tyylikkäästi veneen poissa tieltä vaikka välillä meno muistutti enemmän polttopalloa kun purjehdusta. Pääsimme viimeiselle halssille lähdettäessä aivan Moby Dickin perään, mutta valitettavasti olimme sen verran takana, että he onnistuivat vendaamaan meidän päälle ja jouduimme ottamaan vielä yhden vendan pois pakkituulista jääden neljänneksi.

Hieno kisa ja hermojaraastavaa purjehdusta. Shuffle kiittää järjestäjiä ja kisakumppaneita todella hienosta aloituskisasta. Forkkiskärpänen on purrut nyt niin tiukasti, että Shuffle tulee olemaan vakiovieras tulevissakin kisoissa.

Viimeisen päivän sijoitus oli 4/6 ja sillä irtosi tällä kertaa hieman rikkonaisen regatan voitto vaikka Tojo ja Dickit purjehtivatkin merkittävästi paremmin ja erot olivat välillä hämmästyttävän suuria lyhyilläkin matkoilla.

Hangon regatan tulokset HSF:n sivuilla.

Seuraava aamu oli pilvinen, mutta rannassa ei tuulta tuntunut olevan. Yleinen käsitys oli kuitenkin, että ulkona keliä riittää ja oikeassa olivat. Lähdön hetkellä tuuli voimistui ja koko porukka lähti spinnujen kanssa revittelemään rata-alueelle ajelevan kölivene -fleetin läpi. Tänään rata oli päinvastainen ts. lähdimme länteen  LYS-veneiden läntistä reittiä kohti Russarön pohjoista kärkeä. Moby Dick otti tuulen puolelta hyvän lähdön, nosti ensimmäisenä spinnun ja karkasi matkaan. Me jäimme toiseen riviin ja arvoimme hetken spinnun nostoa ja sähläsimme skuuttien kanssa. Tämä kostautui ja jäimme jo lähdössä todella pahasti ja ero vaan kasvoi kun kokeneemmat porukat pistelivät lenssillä menemään urku auki. Me tulimme perästä hieman ujostellen, mutta silti omasta näkökulmasta sumeaa kyytiä – nopeus tasaisest yli 15 kn ja huiput ties missä. Tässä vaiheessa homma oli vielä hyvin näpeissä – joskin pieni varovaisuus leimasi menoa.

Jiipattuamme länteen kohti Russarön pohjoiskärkeä ja purjehdus muuttui yllättäen haasteelliseksi. Tiukat puuskat ja terävä aalto aiheuttivat keulan poraamista aaltoon tasaisessa tahdissa. Kokemuksen puutteen takia ujostelimme leikkausten kanssa. Sen sijaan, että Samuel olisi noussut trapetsille takakulmaan, istuimme molemmat trampalla ja ajoimme alas – tämä aiheutti entistä pahempia sukelluksia ja saimme kerran keulan poraamaan etupalkkiin asti veden alle. Villiä! Vauhdeista ei tässä vaiheessa ollut mitään hajua – 17-18kn vilkkui mittarissa usein, mutta parhaiden kyytien aikana ei tullut mittaria katseltua – sen sijaan huomion kiinnitti muu joukko edessä, joka jatkoi kääntömerkiltä edelleen länteen vaikka seuraava legi lähti lähes pohjoiseen Russarön länsipuolista väylää. Me jiippasimme ja ihmettelimme olimmeko lukeneet karttaa väärin – epätietoisuus iski ja laskimme spinnunkin ja pohdimme pitäisikö meidän palata ja seurata muita. Jatkoimme kuitenkin kohti seuraavaa kääntömerkkiä ja ihmettelimme muiden menoa selvästi lännessä meistä. Aloimme tulla siihen tulokseen, että me olemme oikeassa ja koko muu fleetti veti turhaa maisemareittiä kivien keskellä lännessä!

Tulimme Russarön eteläpuolella olevalle merkille johdossa, koska olimme ajaneet ainakin pari mailia lyhyemmän lenkin ja käännyimme lähes yhden halssin vinolle kryssille kohti Hanko 1:stä. Aallot olivat kasvaneet ulompana jo reippaiksi ja kryssi oli todella mahtavaa menoa. Vauhdit olivat 10-11kn aina kun vauhdin sai töppäysten jälkeen kerättyä takaisin. Pohdimme miten venettä pitäisi kyseisessä aallossa ajaa. Päädyimme siihen, että paino sai olla aika keulassa, puntti yhdessä ja runko reilusti ilmassa. Tällöin nyökkiminen ja aallon paukutus luun runkoon väheni ja vene kulki mukavasti. Valitettavasti keli ja tuuli saivat Kaissin ujostelemaan sen verran, että kallistusta puuttui jatkuvasti. Samuel kiskoi isosta poweria ja Kaissi ajoi piihin. Oli vaan liikaa ajaa tasaisesti sellaista kallistusta, että kyseisessä aallokossa olisi runko lentänut koko ajan. Lisäksi ongelmat toisen peräsimen kanssa aiheuttivat niin paljon luovikärkkäyttä, että ajoittain vene karkaili tuuleen vaikka haluja olisi ollut ajaa alemmas. Myös fokan levanki pääsi jatkuvasti auki ja vei kaivattua voimaa aaltojen paukuttelulta. Lopullisesti kryssin pasmat menivät sekaisin kun Kaissin paaran puolen trapetsi paukahti ikävästi ja aiheutti sen, että Kaissi livahti kipakasti trapetsilta trampalle ajamaan. Tällä legillä muu jengi ja erityisesti Peten vene poimi meitä rajusti kiinni. Olimme kuitenkin ensimmäisiä Hanko 1:llä. Ja kyseisestä kryssistä jäi ongelmista huolimatta todella hieno maku. Jossain tämän kryssin aikana Samuel totesikin molempien jakaman ajatuksen vilpittömästi ja suoraan sydämmestä: ”On tää Tikru vaan hieno vene!”.

Hanko 1:ltä lähdimme pohjoiseen Tojo ja Big Dick kintereillä. Jälleen vuorossa oli yhden halssin kryssiä ja ajoimme kompassisuuntaa kohti oletettua seuraavaa merkkiä. Gepsiä meillä ei ollut, joten homma oli perinteistä suunnistusta. Tojo ja Big Dick ajoivat alemmas ja hieman lujempaa. Meidän suunnistus osui nappiin ja tulimme suoraan kääntömerkille kun taas Tojo ja Big Dick joutuivat ottamaan vendan. Saimme sen verran eroa, että saimme pidettyä kaulan – nyt jo keventyneessä tuulessa ajetulla lenssillä maaliin.

Toinen päivä oli todella upeaa purjehdusta. Ilmeisesti tuuli oli puuskissa parhaimmillaan noin 10m/s ja aallot ulompana olivat jo reilun metrin korkuisia. Sijoitus siis suunnistuksesta johtuen 1/6.