Eilinen oli sitten toinen päivä ulkona. Homma alkoi standarditavalla l. useiden tuntien odottelulla ja välittömällä välinerikolla. Paaran peräsin ei meinannut jäädä alas. Ajelimme lähtöalueelle toinen lapa pitkällään ja aloitimme korjailun mestoilla. Uhrasimme huulirasvapurkin ja saimme peräsimen toimimaan. (Lisää…)

Uutinen on uutinen vaikka hieman myöhässä. Las Palmasin reissu alkoi siis keskiviikkona sillä, että vaiherikkaan lomalennon jälkeen marssin hotellin kautta rantaan ja aloitin veneen rakentamisen kisakuntoon. Ahneuksissani päätin, että kisakuntoon on sama kuin kaikkien kesällä laiminlöytyjen korjausten tekeminen kahdessa päivässä omin avuin. Nyt kahden kisapäivän jälkeen voin tunnustaa, että saatoin olla hieman optimisti – säätö jatkuu vimmalla vaikka toisena päivänä emme edes päässeet vesille.

Fiilausten lista ja tapahtumien määrä on siinä määrin lukuisa, että säästän teidät suurimmalta osalta. Lyhyesti – vene on nyt todella hienossa kunnossa ja ekan päivän starteissa se kulki juuri niin hyvin vain saattoi toivoa. Pienen fiilauksen jälkeen se olisi taas purjehduskunnossa – juuri sopivasti konttireissua ja talvisäilytystä varten.

Spinnufallin plokin siirto meneillään

Itse kisa tähän mennessä. Eilen siis vesille – suoraan regattaan ilman yhtäkään treeniä. Keli oli kevyestä keskikeliin – pari kertaa kryssillä pääsi molemmat käväsemään trapetsilla – muun ajan Kati nuoralla ja kaissi pönötti trampalla – osan aikaa molemmat pomppulinnassa. Aalto oli kuuleman mukaan pienentynyt viikolla olleesta vaan tuokin riitti oikein hyvin keinuttamaan maalaispoikaa.

Vaikka veneitä ei ollut kun reilut 20 oli meininki starteissa jo aivan jotian muuta. Fiilis starteissa oli todella loistava ja meidän vauhdeillakin pysyi peräkymmenikön kanssa samoissa aivan mainiosti. Ilman välineongelmia olisimme todennäköisesti voineet päästä toisessa lähdössä porukan puoliväliin. Viimeinen lähtö oli suuri pettymys, koska meiltä lipsahti tackline irti ja jouduimme ajelemaan ilman spinnua. No opittiinpahan tarkastamaan solmut köysien päistä 🙂

Tänään homma meni venettä ihmetellessä, rantakärryä korjatessa ja lähtöjä odotellessa. Emme päässeet edes rannasta liikkeelle. Kiitos isopurjeen vaivalloisen noston (ei mene ylös ilman veneen kaatoa) päätin, että fiilisudittelutkin saavat jäädä. Turistipäivä siis.

Okko ja Timo tiimikellunnassa klubin altaalla. Kuva: Kati Koskela.

Huomiseksi luvassa neljä starttia. Sen jälkeen ma ja ti pitäisi saada vielä kolme lähtöä kasaan. 10 lähtöä on järjestäjien toiveena.

Täältä tähän. Ja ei täällä lunta sada.

Nonni. Ylihuomenna lähtö Palmasiin. Etujoukot ovat saapuneet jo tänään perille ja Kaissilla on lähtö keskiviikkona aamulla. Enää tartteisi pakata, pohtia kuntoon veneen vakuutus, etsiä korjauspainot mahdollisesti noin kolmesta viiteen kiloon alipainoisen venekunnan kompensoimiseksi ja rakentaa vanhasta isosta 10:1 skuutti, notta Katikin jaksaa kiskoa isoa koko regatan ajan. Näiden pikku muodollisuuksien jälkeen voikin hyvällä säkällä lähteä kasaamaan venettä.

Alustavien ennusteiden mukaan kisan alusta on tulossa reipas. Tämän hetken oletus on, että lauantaina ja sunnuntaina on sitten 10+ m/s tuulta luvassa. Onneksi lämpötilan pitäisi olla miellyttävissä uintilukemissa.

Ohessa linkki relevanteille sääsivuille:

http://www.windfinder.com/forecast/las_palmas_este

http://www.windguru.net/int/index.php?sc=238

Viime viikonloppuna järjestettiin F18 -luokan vuoden 2009 luokkamestaruuskisat. Kisat saatiin järjestettyä hienoisesta epävarmuudesta huolimatta – kiitos joukon vapaaehtoisia, jotka jaksoivat pistää kasaan aivan erinomaisen tapahtuman. Itseasiassa järjestelyt olivat yhdet parhaista kotimaisia ratakisoja mietittäessä.

Vicke Ruokolahti hoiti kilpailupäällikön tehtävät tyylilleen uskollisesti. Viikonlopun vallitseva sää oli huomioitu ratavalinnoissa (sijainnit, ratojen pituus) loistavasti, lähdöt olivat suoria ja ne tulivat ajallaan eikä turhia odotteluja ollut. Kiitoksia Vicke! Radalla oli maaliveneen lisäksi vielä kaksi ribiä – poijuvene ja turvavene – ja molemmille löytyi käyttöä. Kiitokset Pastorille ja Karrille, että saimme kaluston paikalle. Kaiken muun hyvän lisäksi Samuelin veli Mikael oli paikalla kuvaamassa ja kuvasi aivan loistavia otoksia lauantain lähdöistä.

Shuffle ylämäessä lauantain lähdöissä. Kuva: Mikael Rinnetmäki.

Valitettavasti hienoista puitteista huolimatta itse kisa oli Shuffle-varustamon osalta aika lailla samaa bluesia kun tämän kesän muutkin kisat. Tai tarkemmin sijoitukset olivat. Itse kisaaminen oli mukavaa, opimme taas aika lailla ja rajojakin tuli koeteltua oikein kunnolla. Kisassa oli mukana 8 venettä.

Lähdimme lauantain kisaan EPS:n rannasta Nuottaniemestä. Starttasimme rannasta hieman ennen kymmentä ja purjehdimme rannan kevyissä tuulissa HSK:n edustalle reilun tunnin. Siellä porukka tulikin jo vastaan, joten menimme suoraan radalle vaikka ajatus oli tankata vesipullot ja käydä rannassa jaloittelemassa ennen kisaa. Keli oli 6-9m/s ja keli Melkin eteläpuolen rata-alueella oli aika terävän kuoppainen. Vähäisen treenin ja erityisesti olemattoman aaltokokemuksen takia meiltä meni suurin osa ajasta keliä ihmetellessä emmekä oikein saaneet venettä kulkemaan saati pohtineet taktiikkaa tai veneen asentoa tai säiden muutoksia kisan aikana. Lisäksi fokan levanki petti jälleen ja jouduimme ajelemaan kryssit arviolta 5 astetta muuta porukkaa alemmas. Kaikesta tästä johtuen ajelimme lähinnä porukan perässä tasaisesti muista jääden. Kolmen lähdön jälkeen alkoi energiavarastot olemaan sen verran lopussa, että suuntasimme rantaan ja skippasimme viimeisen lähdön. Sunnuntaiksi oli luvassa kovempaa keliä ja voimille oli vielä tarvetta.

Sunnuntaina aamulla Harmajalla puhalsi seitsemän aikaan 13m/s kun lähdin rantaan päin. Rannassa keli oli paljon miedompi, mutta ajoittain pienet sutarit muistuttivat, että ulompana tuulee. Eli vesille siis vaikka yli kympin tuulet eivät kuulostaneet erityisen houkuttelevilta. Veneitä lähti vesille 5 kpl, joista käytännössä neljä oli kisassa mukana kun Peten ja Jusan veneestä isopurje petti kesken kisan. Juuri ennen ekaa lähtöä tuli ensimmäinen kunnon sutari, joka antoi esimakua päivän kisan menusta. Pienen neuvottelun jälkeen päätimme kisata vaikka homma tuntui puuskissa hieman huteralta 🙂 Ekassa lähdössä tuli juuri ennen starttia kunnon sutari ja muu fleetti ajoi yli. Me saimme fleetin parhaan startin vauhdissa suoraan viivalta ja surkeasta venevauhdista huolimatta olimme vielä jotenkin muun jengin mukana ekalla alamerkillä. Kiitos liian pitkän spinnufallin spinnu livahti leen rungon alle laskussa ja Samuel joutui leen rungolle keulaan pelastusoperaatioon kun kunnon sutari iski. Ison dumppaus ei auttanut mitään vaan tuuli puski veneen keulan kautta kyljelleen ja lähes saman tien turtleksi. Eka lähtö oli ohi. Ekan turtlen nostossa oli mukana molemmat ribit ja puoli fleettiä. Pitkän päkisteln ja pienen hinailun jälkeen vene oli taas pystyssä.

Toiseen lähtöön lähdimme jälleen (meidän mittapuun mukaan) hyvin – joskin muun porukan perästä (kuitenkin per samaan aikaan :). Ekalla kryssillä Niemiset kävivät nurin ja meidän puolenvalinta osui nappiin. Olimme ylämerkillä kisassa mukana. Alamerkillä kuitenkin varovaisuus iski peliin sumeiden sutareiden ja edellisen lähdön mokailujen takia. Lähtö meni rakeiden, vesisateen ja sutareiden säestämänä ja tulimme veskaan turvallisesti nelosena.

Viimeinen lähtö oli edellisen toistoa – tosin lähtö oli tällä kerralla taas erinomainen ja onnistuimme livahtamaan Moby Dickin nenän edestä ja saamaan erinomaisen paikan – joskin startin jälkeisessä kiihdytyksessä jäimme tosi paljon. Lopun radasta ajelimme muun klungan perässä ja tulimme maaliin paikallamme – neljänsinä.

Pois lähdettäessä nousi sitten julmettu myräkkä. Puuskat olivat meidän kokemukselle lähinnä infernaalisia ja saimme HSK:n satamaan mentäessä elämämme kyydin. Ennen ei ole satamaan ajettu runko ilmassa reilu kymppi lasissa kaikki purjeet lepattaen ja siitä siististi laiturin päähän kurvaten ikäänkuin homma olisi koko ajan ollut plakkarissa. Hyvä oli kokeilla sekin. Toivotaan kuitenkin, että oli viimeinen kerta.

Hyvät kisat. Hurjaa menoa ja paljon opittiin. Ensi vuonna uudelleen.

PrePäitsin jälkeen pakattiin esko trailerille ja ruvettiin virittelemään Tikrua retkipurjehduskuntoon. Siivosimme trampoliinia virittämällä cunninghamin köydet ja fokan skuutit menemään etupalkin sisään kuminauhavedolla. Viritimme etupalkkiin ylimääräisen köyden, johon pystyi kiinnittämään vedenpitäviä pussukoita yms.

Kävimme Onnenmyyrässä nukkumassa ja aamiaisella. Palasimme rantaan ja jatkoimme virittelyä. Vaihdoimme trapetsilenkit säätöineen. Kaadoimme veneen saadaksemme kulkuvalon teipattua maston huippuun. Lastasimme kyytiin pakolliset turvavälineet, mukana esimerkiksi varta vasten hankitut hiilikuituvahvisteiset melat sekä reilusti syötävää ja juotavaa.

Raidin lähtö oli 12:15. Lähdimme rannasta noin 12:04 ja ehdimme hyvin lähtöalueelle kuulemaan valmiusviestin viisi minuuttia ennen lähtöä. Saimme varttia aiemmin lähteneet nopeimmat köliveneet pian kiinni. Jiippaillessamme kävimme useita kertoja Moby Dickin ja Pamin lähellä. Ensimmäisessä kapeikossa saimme ensimmäistä kertaa kaivaa melat esiin ja meloa kilpaa Moby Dickin kanssa köliveneiden ohi. Pam jätti meihin jo ison kaulan, mutta toisaalta niin mekin jätimme takanamme olevia. Big Dick ja Big Sleep olivat menneet menojaan jo ajat sitten.

Ykskoivun väliaikapisteellä Pam oli Big Sleepin kannoilla – ja meitä tasan 5 minuuttia edellä. Vieras1 oli päässyt puolen minuutin päähän peräämme. Kun kurssi kääntyi kohti pohjoista, pääsimme sudittelemaan hyvässä sivutuulessa. Emme juurikaan kiinnittäneet huomiota muihin, mutta vilkuillessamme jonkin ajan kuluttua taaksepäin emme nähneet muita katamaraaneja.

Sitten eräässä hyvätuulisessa kohdassa maston huipusta kuului pamahdus ja genaakkerimme liputti alareunasta kireällä mutta yläreunasta irti veneen sivulla. Nostimen kääntöplokia pitänyt köysi oli katkennut. Kirosimme ja keräsimme assyn sisään. Jatkoimme kuitenkin matkaa, eikä aikaakaan kun taakse ilmestyi neljä muuta Hobie Tigeriä. Nekin ajelivat ilman genaakkeria, mutta paremmassa tuulessa. Olimme yksin purjehtiessamme ajaneet keskellä selkää huomaamatta, että rannoilla tuuli kovempaa. Piristyimme, hinasimme veneemme paremman tuulen alueelle ja onnistuimme täpärästi pitämään sijoituksemme Judinsalon väliaikapisteelle. Kvintettimme (me, Pam, Vieras1, Mob Dick ja Kaatu) oli jäänyt kärkikaksikosta jo noin 25 minuuttia.

Vedimme letkaa vielä hyvän aikaa. Pam pääsi kuittaamaan meidät genaakkerilla kurssin kääntyessä hiukan kohti itää, ja kolme muutakin menivät ohi Kärkisten sillan kohdilla suoraan myötätuuleen ajettaessa. Jäimme taas yksin muiden kadotessa horisonttiin. Kisan viimeisellä osuudella tuuli oli hiukan auki tiukasta kryssikulmasta, joten saimme taas veneen vauhtiin ajopurjeilla. Isopurjeen levanki jumittui niin, että Kaissi ei päässyt enää löysäilemään sitä tiukoissa tilanteissa. Samuel veti cunninghamin melko kireälle ja kiskoi ison skuutilla rungon lentoon aina kun tuuli vain riitti. Opettelimme liikkumaan trapetsilla veneen pituussuunnassa tuulen voimakkuuden vaihtelujen mukaan.

Saimme Vieras1:n ja Moby Dickin näkyviin hiukan ennen maalia, mutta emme päässeet varsinaisesti uhkaamaan heitä. Maalin jälkeen ajoimme rantaan ja laitoimme veneen saman tien lähes kuljetuskuntoon. Olimme valmiita kymmenen maissa ja mietimme jo suoraan kotiin lähtöä. Eppu sai kuitenkin meidät houkuteltua terassille ja siellä meidät vakuutettiin siitä, että raskaan purjehduksen jälkeen ei kannata lähteä vetämään trailereita keskellä yötä. Pääsimme nukkumaan mökkiin Riihivuoreen, josta starttasimme paluumatkalle seuraavana aamuna puoli kymmeneltä. Veneet olivat EPSillä kolmen maissa iltapäivällä.

Ratamme applettina.