Kolmas päivä alkoi puolipilvisenä ja hieman kevyempituulisena kun edellinen päivä. Meillä oli vaikeuksia ehtiä lähtöön ajoissa, ja käytännössä tulimme alueelle noin minuutti ennen paukkua. Vendasimme puolen minuutin kohdalla ja lähdimme linjalle, nostimme spinnun paukun hetkellä ja teimme itseasiassa regatan parhaan lähdön. Lähdön hetkellä tuntui, että perjantain meno jatkuu sittenkin. Perustuuli oli kevyempi, mutta tiukissa puuskissa meno oli jälleen villiä. Suurin osa otti lähdön gasti leen puolella. Ekassa puuskassa me (ja ilmeisesti myös Big Dick) porasimme huolella leen rungon veteen. Selvisimme täpärästi vaikka Kaissi laskeutui persmäkeä tramppaa alas ja Samuel piti kiinni mistä sai. Puuskan jälkeen Samuel kipitti saman tien trapetsille skuuttaamaan spinnua. Big Dick sen sijaan dyykkasi keulan kautta ympäri ja jäi keräilemään kamoja lähtöviivalle.
Jäimme jälleen kerran alussa kärkikaksikosta (Moby Dick ja Tojo) kun pujottelimme rata-alueelle matkaavia köliveneitä. Matka Russarön pohjoiselle kääntömerkille meni debatoidessa siitä mikä olisi paras tapaa pitää vauhti yllä kokoajan kevenevällä lenssillä. Vaikka tuntui, että ajamme lähes poikittain rataa, ilmeisesti meillä siltikin oli hieman liian vähän leikkausta – nämä apparenttivehkeet vaativat kevyessä aivan uskomatonta leikkausta optimi-VMG:n saavuttamiseksi.
Tällä kertaa kärkikaksikko ei missannut kääntömerkkiä vaan menivät menojaan Russarön länsipuolella kohti eteläkärkeä. Ajoimme Kristianin kanssa kisaa lenssaten perässä ja ihmettelimme miten kärjen vauhti oli niin rajusti parempi. Myös Big Dick oli saanut veneen pystyyn ja jahtasi meitä perässä. Kiitos kapeahkon väylän ja GPS:n puutteen, ajelimme hieman sokkona väylää etelään ja keskivaiheella huomasimme hieman pinnan alla olleen kiven noin 20m meistä eteenpäin suoraan kurssilla. Paniikkisleppauksen jälkeen päätimme kaventaa lenssin leveyttä edelleen ja jiippailimme kohti etelää ja kääntömerkkiä – edelleen aika lailla ilman hajuakaan siitä miten kevyttä lenssiä tulisi ajaa.
Tuuli tyyntyi lähes olemattomiin kääntömerkillä ja lähdimme kryssimään kohti peräperää Kaatu ’S ailing Teamin kanssa kohti Hanko 1:stä. Kevyt kryssi oli tuskallista ja välillä vauhdit putosivat lähes nolliin. Reilun puolen tunnin kellumisen jälkeen tuuli alkoi hiljaa viritä ja shiftata etelään. Big Dick oli ajanut hieman lujempaa, mutta reilusti alemmas. Kun tuuli heräsi päätimme yrittää spinnulla ajoa. Eka yritys kuivui tuulen mukana, mutta muut venekunnat seurasivat esimerkkiä ja Eppu yllättäen hieman pohjoisessa ajoi spinnulla lähes samaan suuntaan, mutta eri halssilla! Toinen yritys onnistui ja saimme spinnun vetämään ja apparenttimopon yskien käyntiin. Vauhdit olivat taas siedettäviä. Tojo ja Moby Dick olivat myös jääneet pläkään kauemmas merelle ja saimme käytännössä uusintastartin kun uusi tuuli heräsi ensin lännessä. Tojo oli käytännössä tavoittamattomissa, mutta tulimme Big Dickin, Moby Dickin ja Kaatu ’S ailing Teamin kanssa hyvin tiukassa pakassa Hanko 1:lle, josta aloi yhden halssin strekki viriävässä tuulessa kohti pohjoista.
Tässä vaiheessa olimme kolmansia Big Dickin perässä Tojon karattua jo kauas horisonttiin. Otimme kurssin suoraan kääntömerkille kun Dickit ajoivat tiukempaa kurssia ja hieman merkistä ohi luoteeseen. Big Dick jätti strekillä meitä reilusti, mutta Moby Dick tuntui pysyvän takana. Olimme kiinni kolmannessa sijassa kun tuuli edelleen koveni ja ja pisti tiukkoja puuskia sekaan shiftaten samalla päin niin, että lopuksi emme enää uskaltaneet ajaa reitiltä liikaa itään vaan laskimme spinnun ja lähdimme ajopurjein kohti merkkiä. Ylemmäs ajaneet Dickit pystyivät jatkamaan pidempään. Big Dick karkasi meiltä teille tietämättömille, ja Moby Dick kuittasi meidät spinnulla yläkautta. Kristian oli tiukasti perässä, mutta ei päässyt ohittamaan vaan otti spinnun samoihin aikoihin alas.
Kääntömerkillä olimme vajaan kaapelinmitan perässä Moby Dickiä, Kaatu ’S ailing heti perässä ja aloimme kryssiä hieman kasvavassa tuulessa kohti maalia Hankoon matkaavien veneiden keskellä. Taisimme aiheuttaa harmaita hiuksia Swan -vanhukselle, joka yritti arpoa kurssia kapealla väylällä kisaa kryssivän kolmen forkkiksen seassa. Hatunnosto kipparille, hän piti tyylikkäästi veneen poissa tieltä vaikka välillä meno muistutti enemmän polttopalloa kun purjehdusta. Pääsimme viimeiselle halssille lähdettäessä aivan Moby Dickin perään, mutta valitettavasti olimme sen verran takana, että he onnistuivat vendaamaan meidän päälle ja jouduimme ottamaan vielä yhden vendan pois pakkituulista jääden neljänneksi.
Hieno kisa ja hermojaraastavaa purjehdusta. Shuffle kiittää järjestäjiä ja kisakumppaneita todella hienosta aloituskisasta. Forkkiskärpänen on purrut nyt niin tiukasti, että Shuffle tulee olemaan vakiovieras tulevissakin kisoissa.
Viimeisen päivän sijoitus oli 4/6 ja sillä irtosi tällä kertaa hieman rikkonaisen regatan voitto vaikka Tojo ja Dickit purjehtivatkin merkittävästi paremmin ja erot olivat välillä hämmästyttävän suuria lyhyilläkin matkoilla.