Atte, Kaissi ja Samuel lähtivät lauantaina Salojen Cosmic Rayn kyytiin. Kipparina toimi Timo. Kisoihin olivat päässeet myös Π ja Loiskista.

Ensimmäisessä lähdössä kosminen säde kisasi Loiskiksen kanssa ihan hyvin, kunnes peräsin hajosi. Shufflelaiset siirtyivät Timon kanssa Busteriin kannustamaan muiden kisaamista. Π:n kova vastus ei haitannut Loiskista, joka hoiteli lauantain kaikki lähdöt nimiinsä.

Sunnuntaiaamuna täydennettiin miehistöä Heikillä ja Mikaelilla, ja laskettiin vesille tamperelaisten isompi scow. Kevyessä tuulessa oli helppo tutustua isosiskoveneen säätöihin. Aika lailla samalla tavalla se toimi kuin E-mallitkin – A on vain paljon isompi ja vähän nopeampi. Yksi leikkimielinen kisalähtökin ajettiin kahden escon ja yhden ascon välillä. Arvatkaa, mikä vene voitti.

Kisailujen jälkeen vaihdettiin vielä vähän miehiä veneissä siten, että Loiskiksen miehet pääsivät A scowin kyytiin. Loiskikseen puolestaan siirtyi Shufflen miehistö, eli Atte, Heikki ja Samuel. Loiskis on kyllä hyvin kunnostettu ja kunnossa pidetty kisavene. Kölit, köydet ja pylpyrät toimivat, ja venettä on ilo ajaa.

Vaikka tämän vuoden ainoa E Scow -kisa ei kilpailullisesti tarjonnut mitään merkittävää, kokoontumisajot olivat hieno kokemus. Sää suosi ja järjestelyt toimivat mainiosti. Scow-henki oli korkealla, kun purjehdittiin, syötiin, saunottiin ja vietettiin iltaa yhdessä.

Vaikka katamaraanipurjehdus on tällä kaudella ollut Team Shufflella pääosassa, scowiin kotiutui nopeasti. (Keulaan istuessa säädöt ja veneessä liikkuminen palautuivat mieleen kuin selkärangasta. Peräsimessä hyvän pinnatuntuman saaminen vieraassa veneessä kesti hiukan kauemmin.)

Shuffle osallistuu scowilla kaikkiin ensi kaudelle sovittaviin tapahtumiin. Toivottavasti myös muut kisakykyiset scowit saadaan kisoihin viivalle!

Kaissi napsii Eskon huomenna perjantaina kyytiin Lappeenrannasta ja aloittaa pitkän ja puuduttavan matkan kohti Tamperetta, jossa järjestetään vuoden 2010 E-Scow -luokkamestaruuskilpailut Vene 71 -seuran toimesta.

Lisää tekstiä myöhemmin.

Kaissi päätti osallistua Päijänne RAIDin järjestelyihin, joten Samuelin piti hankkia toinen kaveri purjehtimaan. Hangon regatassa Roopen kanssa purjehtinut Edu oli kiinnostunut tulemaan ajamaan venettä. Sovittiin jo koepurjehdus EPSille tiistaiksi, mutta veneen laittaminen trailerilta purjehduskuntoon ja takaisin trailerille yhden kokeilun ajaksi rupesi tuntumaan työläältä. Ajateltiin, että ehtiihän purjehdusta kokeilla vielä Säynätsalossa torstaina.

Torstaina vene oli Juurikkasaaressa hyvissä ajoin. Edun saavuttua laitettiin purjeet paikalleen ja lähdettiin vesille. Perustuuli oli kevyt, mutta puuskat aika voimakkaita. Kun työnjakoa kaikissa tilanteissa ei ollut etukäteen kunnolla selvitetty, saimme veneen kaadettua hyvin pian rannasta lähdettyämme. Emme saaneet sitä omin voimin pystyyn, vaan ajelehdimme kohti läheistä uimarantaa. Siellä saimme apuja, ja pääsimme purjehtimaan takaisin rantaan.

Perjantaina ennen PrePäitsiä kävimme trampoliinilla läpi, mitä kumpikin tekee eri tilanteissa. Lähdimme vesille muiden joukossa, mutta pian rannasta lähdön jälkeen huomasimme, että isopurje oli irronnut maston huipusta. Yritimme pitkän aikaa saada sitä takaisin – matkalla radalle, lähtöalueella ja rantaan palattuamme laiturissa, mutta purjeessa oleva koukku ei vain suostunut tarttumaan maston yläreunan reikään. Vedimme veneen maihin ja kaadoimme sen. Emme havainneet mastossa mitään erikoista. Neuloimme purjeen etureunan yläosaan lisää vahviketta, joka pitää purjeen mastossa kiinni. Se auttoi, ja pääsimme takaisin vesille. Olisimme ehtineet toiseen lähtöön, mutta nyt puolestaan isopurjeen levanki jäykistyi ja rupesi tarttuilemaan kiinni. Totesimme, että ei kannata lähteä kisaan, jos homma ei luista, ja palasimme taas rantaan. Kävimme syömässä, saimme levangin luistamaan ja sovimme, että lähdetään kaikesta huolimatta lauantaina Päijänne RAIDiin.

Lauantaiaamun tuuli oli aavistuksen verran edellispäiviä navakampi, ja sen ennustettiin yhä hieman yltyvän päivän mittaan. Tuuli koillisesta, eli kisaa vauhdittaisi aika ihanteellinen sivumyötäinen. Totesimme kuitenkin, että vene on varsin helppo kaataa siinä kelissä – etenkin kuin yhdessä harjoittelu oli jäänyt hyvin vähäiseksi. Kun järjestäjät ilmoittivat, että katamaraaneille ei ole järjestetty turvavenettä, päätimme jättäytyä pois kisasta. Sääolosuhteet olivat ihanteelliset, mutta me olimme yhdessä liian kevyitä ja yhteinen harjoittelu oli jäänyt liian vähälle.

Tulosten perusteella muut vetivät kisan hyvin.

Kaissi oli torstain kiinni töissä, joten Samuel ajoi ensimmäisen päivän lähdöt Markuksen kanssa. Markus on aiemmin käynyt pari kertaa kokeilemassa Tigeriä, kävi vetelemässä Shufflen naruista ensimmäistä kertaa juhannussunnuntaina ja toisen kerran Hangon regattaa edeltävänä perjantaina.

Heti aamulla isopurjetta nostettaessa nostin pääsi irti purjeesta. Piti kaataa vene kyljelleen, jotta saimme maston huippuun karanneen köyden takaisin. Genaakkerin köydet olivat myös kierteellä, joten Samuel kävi vesillä veneen keulassa irroittamassa tacklinen purjeesta ja korjaamassa ongelman.

Itse kisassa yhden genaakkerinnoston yhteydessä sen alasvetäjä pääsi kiertymään isopurjeen latan taakse. Sitä metsästettiin hyvän aikaa. Ja toisen lähdön ensimmäisellä kierroksella kaadettiin vene, kun kevyessä myötätuulessa lennätettiin runkoa vähän väkisin, sattui sopiva puuska, ja levanki ei auennut riittävän nopeasti. Saimme veneen pystyyn melko nopeasti, mutta isopurje oli päässyt putoamaan maston huipusta. Sen nostamiseen kului aikaa niin paljon, että emme enää ehtineet maaliin 15 minuuttia luokan ensimmäisen veneen jälkeen.

Toisena aamuna Kaissi huomasi, että oikean puolen peräsimen kiinnityshela oli vääntynyt ja pari ruuvia irronnut. Edellispäivänä venettä kaadettaessa (maissa) peräsin oli nojannut maahan pienen hetken niin, että veneen paino oli ollut osin sen varassa. Teippasimme ruuvinreiät umpeen ja ajattelimme, että kyllä peräsin vesillä kestäisi. Ei kestänyt. Perjantain toisessa lähdössä myötätuuliosuudella kiinnityshela murtui ja peräsin lähti kokonaan irti.

Pääsimme maihin yhdellä peräsimellä. Totesimme, että vaurio ei ole korjattavissa pikaisesti, eikä uutta osaa löytynyt mistään. Regatta jäi siis osaltamme kesken. Tämän vuoden F18-rankingissa olemme saaneet kolmesta ensimmäisestä kilpailusta kolme viimeistä sijaa. Parantamisen varaa löytyy.

Karrilla oli Samuelin GPS-laite lainassa torstaina ja perjantaina, joten nettipurjehdusosastolta löytyvät Shufflen ja Tiger of Finlandin ajolinjat kahdelta päivältä.

Toisessa lähdössä olimme viivalla hyvin kahinoissa muiden kanssa. Jäimme vastatuuliosuuden alkuvaiheessa kärjestä jälkeen, mutta tavoitimme sen taas ylämerkille tultaessa. Ensimmäiselle alamerkille tulimme ensimmäisinä. Tuuli keveni koko lähdön ajan, ja toisen kierroksen lopussa se kuoli kokonaan. Hetken päästä tuli uusi tuuli ihan eri suunnasta. Emme saaneet kunnon kosketusta tuuleen, ja muut menivät meistä ohi yksitellen.

Olikohan muille kisailijoille kerrottu, että F18-veneitä ei kannata lähteä väistämään, kun ne ovat aina niin nopeita ja vikkeliä? Meille ei ainakaan tehty yhdessäkään kohtaustilanteessa millään tavalla tilaa, vaikka toinen vene olisi ollut väistämisvelvollinen.

Tuskainen alku (tuuli tuli rantaan vuorotellen saaren molemmilta puolilta ja tuuli shiftasi 180 astetta ollen välillä nollissa ja välillä hieman enemmän). Tuuliraja oli kasinon kohdilla ja päästessamme lähelle tuulirajaa oli helppo huomata, että keli oli aivan jotain muuta kuin reilut puoli tuntia aiemmin – iltapäiväksi ennustettu reipas keli oli jo täällä. Kaissin toiveesta päätimme kääntyä ympäri ja mennä rantaan takaisin – huono keli harjoitella kun koko kauden aikana ei ole vielä kertaakaan päässyt edes trapetsilla käväsemään.

Kävimme myöhemmin uudelleen Mustikkamaan beachilla toteamassa, että päätös oli ok. Keli oli reipastunut, yksi Star tuli iso palasina rantaan ja vesillä oli ehkä viisi Expressiä ja yksi Louhi. Kaikki muut olivat jättäneet väliin.

Toivotaan, että Suursaaren kierto ei tuo ikäviä uutisia. Ulkomerellä on oikeasti nyt todella ikävä keli ja Suursaaresta on pitkä matka takaisin tuossa kelissä.

Kisat alkoivat tälle keväälle tutuissa tunnelmissa. Noin 2o minuuttia sovitun aikataulun jälkeen Timo soitteli ja totesi teknisten ongelmien pysäyttäneen hänen matkan Keilarannan nurkille. No minä märkkärissä autoon ja miestä noutamaan bussipysäkiltä. Lopulta vesille HSK:lta noin 5 minuuttia ennen ekaa paukkua, joka oli Kruunuvuorenselällä. Kiitos Epun hinausavun ja viivästyneen lähdön ehdimme kuin ehdimmekin ensimmäiseen lähtöön. Aikaa jäi itseasiassa kaksi minuuttia tuhlattavaksikin. Karri kieltäytyi hinauksesta ja missasi ekan lähdön.

Keli oli todella kevyt ja paine radalla vaihteli rajusti. Lisäksi ensimmäisen lähdön aikana tuuli shiftasi usemman kymmentä astetta vasemmalle – me tietenkin shiftin ulkolaidassa. Janne&Nora ja Pete&John kisasivat aika lailla omaa kisaa meidän ja Roopen porukan edellä. Meillä sen sijaan oli todella hyvää kisaa Roopen kanssa molemmissa lähdöissä. Vauhdit olivat tasaisia ja sijoitukset vaihtuivat tiuhaan. Meillä kryssivauhti oli parempi, Roopen porukalla taas lenssi ja manööverit sujuivat paremmin. Eppu koutsaili porukoita kumpparista ja puntit alkoivat vähitellen siirtyä etutankille ja lotina perästä katosi. Kiitos Eppu! Hienoa kisaa ja mukavan aurinkoinen ilta merellä.

Lopputuloksissa Pete&John veivät tiististen molemmat lähdöt, Nora&Janne ottivat kakkoset ja me pitkän kaulan jälkeen kolmosina ja Roope gasteineen aivan meidän kintereillä neljänsinä. Karri ehti toiseen lähtöön, mutta ajoi miinaan ja keskeytti tuulen loputtua kokonaan toisen lähdön lopussa.

Suurkiitokset HPTS:lle hienoista tiistiksistä ja avusta MM-karsintojen järjestelyissä.

Kävimme Emäsalon edellä haukkaamassa vähän Pizzaa ja Chicken Kormaa Kulosaaren paikallisessa. Palvelu oli ihan ystävällistä, mutta nopeus (tai sen puute) yllätti hieman.

Sapuskojen jälkeen veneelle, vene kasaan ja kotiin. Emäsalon lähtö näet meni jo puoli tuntia ennen kuin saavuimme mestoille. Sellainen kisa se.

Paluumatkalla Nuottaniemeen muistuttelimme sitten mieliin erilaisia F18-purjehduksen perusjuttuja. Lähinnä nekin kertoivat siitä, että kisaan lähdettäessä on hyvä varata hieman aikaa ettei tule ohoeikuja. Hauska reissu vaikka vähän satoikin – ei tosin ihan alkuperäissuunnitelmien kaltainen.

Leirin valmennuksellisesta annista nauttiminen jäi vähäiseksi. Rannassa kului paljon aikaa veneen kanssa puuhaamiseen. Vedessä pääsi lähinnä ihmettelemään, mitä veneessä pitikään tehdä missä tilanteessa, mistä päin tuulee ja mihin suuntaan pitäisi ajaa.

Saatiinpa katti kaadettuakin sivutuulessa kunnon ohjausvirheellä. Kaatuminen meni ihan hitaasti ja turvallisesti. Veneen nosto sujui nopeasti, mutta takaisin veneeseen pääsy oli hiukan hankalaa fokan cunningham-virityksen välistä.

Vähän pitäisi vielä hakea tuntumaa ennen Emäsalon lenkkiä.

Reissu oli opin kannalta erinomainen ja ehdoton huippu oli kisan viimeinen lähtö, jossa kisasimme (tosin häviten) Mischa De Muckin kanssa viimeisen alamäen. Ylämerkillä johdimme vielä heitä ja ainakin periaatteessa meillä olisi ollut mahdollisuudet seitsemänteen sijaan. Tarkempaa dokumenttia ja oppia jahka ehtii. Nyt kuitenkin on sellainen olo, että vene alkaa olla aika lähellä valmista. Lisää vain treeni ja homma alkaa luistaa.