Nonni. Kotona ollaan. Viimeinen päivä meni kuviokelluessa lämpimässä auringonpaisteessa ilman yhtään starttia. Harmi kisaamisen kannalta, mutta toisaalta ehkä onni Katin olkapään kannalta. Sinänsä vaivaan ja reissun pituuteen nähden olisi ollut mukava saada muutama lähtö lisää. Kenties ensi vuonna. (Lisää…)

Eilinen oli sitten toinen päivä ulkona. Homma alkoi standarditavalla l. useiden tuntien odottelulla ja välittömällä välinerikolla. Paaran peräsin ei meinannut jäädä alas. Ajelimme lähtöalueelle toinen lapa pitkällään ja aloitimme korjailun mestoilla. Uhrasimme huulirasvapurkin ja saimme peräsimen toimimaan. (Lisää…)

Uutinen on uutinen vaikka hieman myöhässä. Las Palmasin reissu alkoi siis keskiviikkona sillä, että vaiherikkaan lomalennon jälkeen marssin hotellin kautta rantaan ja aloitin veneen rakentamisen kisakuntoon. Ahneuksissani päätin, että kisakuntoon on sama kuin kaikkien kesällä laiminlöytyjen korjausten tekeminen kahdessa päivässä omin avuin. Nyt kahden kisapäivän jälkeen voin tunnustaa, että saatoin olla hieman optimisti – säätö jatkuu vimmalla vaikka toisena päivänä emme edes päässeet vesille.

Fiilausten lista ja tapahtumien määrä on siinä määrin lukuisa, että säästän teidät suurimmalta osalta. Lyhyesti – vene on nyt todella hienossa kunnossa ja ekan päivän starteissa se kulki juuri niin hyvin vain saattoi toivoa. Pienen fiilauksen jälkeen se olisi taas purjehduskunnossa – juuri sopivasti konttireissua ja talvisäilytystä varten.

Spinnufallin plokin siirto meneillään

Itse kisa tähän mennessä. Eilen siis vesille – suoraan regattaan ilman yhtäkään treeniä. Keli oli kevyestä keskikeliin – pari kertaa kryssillä pääsi molemmat käväsemään trapetsilla – muun ajan Kati nuoralla ja kaissi pönötti trampalla – osan aikaa molemmat pomppulinnassa. Aalto oli kuuleman mukaan pienentynyt viikolla olleesta vaan tuokin riitti oikein hyvin keinuttamaan maalaispoikaa.

Vaikka veneitä ei ollut kun reilut 20 oli meininki starteissa jo aivan jotian muuta. Fiilis starteissa oli todella loistava ja meidän vauhdeillakin pysyi peräkymmenikön kanssa samoissa aivan mainiosti. Ilman välineongelmia olisimme todennäköisesti voineet päästä toisessa lähdössä porukan puoliväliin. Viimeinen lähtö oli suuri pettymys, koska meiltä lipsahti tackline irti ja jouduimme ajelemaan ilman spinnua. No opittiinpahan tarkastamaan solmut köysien päistä 🙂

Tänään homma meni venettä ihmetellessä, rantakärryä korjatessa ja lähtöjä odotellessa. Emme päässeet edes rannasta liikkeelle. Kiitos isopurjeen vaivalloisen noston (ei mene ylös ilman veneen kaatoa) päätin, että fiilisudittelutkin saavat jäädä. Turistipäivä siis.

Okko ja Timo tiimikellunnassa klubin altaalla. Kuva: Kati Koskela.

Huomiseksi luvassa neljä starttia. Sen jälkeen ma ja ti pitäisi saada vielä kolme lähtöä kasaan. 10 lähtöä on järjestäjien toiveena.

Täältä tähän. Ja ei täällä lunta sada.